Odotuksista huolimatta...

Tarina jatkuu hieman samanlaisella kaavalla. Nyt vielä saman kuukauden aikana on kalenteriin mahdutettu toinenkin kilpailu lukkopainissa, joka käydään viikonloppuna Turussa Finnfighters Gymillä. Tarina toistaa itseään myös siinä mielessä, että vielä näin kisaviikon alkuun olen vasta toipumassa, vietettyäni ensin pitkän viikonlopun potilaana. Ihanteellinen valmistautuminen ei tietysti ole flunssainen kilpailua edeltävä viikko, mutta toisaalta hieman voi uskaltaa luottaa myös aiemmin kartutetun kunnon varaan. Suoraan en vuoteesta kisaan kuitenkaan lähtisi, sillä kokemuksen perusteella vähintään yhdet treenit on yleensä käytetty räkimiseen, eli hienommin sanottuna mm. hengitysteiden avaamiseen.

Parempi on luultavasti tämänkin kerran alentua ”korkeamman voiman” edessä ja hyväksyä, että useinkaan asiat eivät mene täysin suunnitelmien mukaan. Elämä on soveltamista, sitä se todella on, ja vain soveltamiseen tottunut sujuvasti surffaa sovelluksien suota. Suurimman energian saattaakin toisinaan epähuomiossa käyttää tämän asian puimiseen, vaikka helpompi on muuttaa omaa mieltään kuin ympäröivää maailmaa.

Kamppailulajit, yhdessä tai erikseen, ovat soveltamista parhaimmillaan. Melko jyrkkä aasinsilta tuo meidät tämän ydinajatuksen ympärille. Oma näkemykseni ja kokemukseni kamppailulajien maailmassa on juurikin se, että on pystyttävä elämään tilanteen mukaisesti ja reagoitava ennemmin kuin suunnitella. Vaikka korkealla tasolla esimerkiksi vapaaottelun parissa puhutaankin game planeista, ei kyse ole muusta kuin ennalta kaavailluista raameista, jotka ympäröivät tätä lopulta tilanteen mukaisen reagoinnin varaan laskevaa toimintaa. Kaiken lisäksi game planien suunnittelu on melko onttoa mikäli vastustajasta ei ole mitään tietoa, sillä niiden on pohjauduttava ennalta tiedettyihin heikkouksiin ja kaavoihin. Perimmäiseltä ajatukseltaan kamppaileminen lajista riippumatta onkin siten riittävän monen tekniikan hallitsemisen, yhteen liittämisen ja soveltamisen summaa.

Tästä tulemmekin siihen, mitä tästä kaikesta olen oppinut. Olen ollut vaihtelevalla aktiivisuudella mukana thainyrkkeilyssä yläasteikäisestä, sekä myöhemmin viimeisten vuosien aikana brasilialaisessa jujutsussa, jotka kokonaisuudeksi kasattuna ovat opettaneet paljon. Opitut asiat ovat syvälle juurtuneita ja vaikeasti poisopittavissa. Opitut asiat ovat muuttaneet käsityksiä ja kehittäneet mieltä. Kehoakin toki sivutuotteena, mutta pidän yhä kamppailulajien ytimenä nimenomaan sen vaikutuksia psyykkisesti. Toisinaan saan ajatuksia avattua hyvän lenkinkin aikana, mutta koskaan en ole yhtä hereillä kuin väistellessäni ohimoitani viistäviä nyrkkejä ja pitkään myös tällaisen toiminnan jälkeen.

Tunnen ja tiedän paljon kamppailijoita, jotka ovat ”valinneet puolensa” lajien välillä, joka voidaan lajeiksi puettuna jakaa juuri esimerkiksi thainyrkkeilyyn ja brasilialaiseen jujutsuun/lukkopainiin. Itse en päätöstä näiden välillä malttaisi tehdä, vaikka olen ehdottomasti innostunut jatkuvasti enemmän lähikontaktissa ja lattiatasossa tapahtuvasta kamppailumuodosta. Myös näin ammatilliselta näkökannalta ”tarvitsen” molempia, koska terävät lyönnit ja potkut vartalonkiertoineen ovat mahdottoman hyvää vastapainoa astetta staattisempaa lihastyötä sisältävälle lukkopainille. Tämän lisäksi pystykamppailu opettaa etenkin liikettä ja etäisyyttä. Tämä jos mikä on todellisessa itsepuolustustilanteessa kultaa, koska jalat alla ja poissa silmistä on aina se parempi vaihtoehto.

Nyt kuitenkin tähtäimenä on niin sanotusti irrotella ylimääräiset ennen lauantain kilpailua, palautua parhaalla mahdollisella tavalla talven vitsauksia vastaan käydystä kamppailusta ja päästä kunnialla edes paikan päälle. Mitään uutta tässä ei sinänsä ole, ja esimerkiksi aikoja etukäteen ilmoittauduttuun Tough Viking 2017- kisaan lähtiessä kisaviikon alussa vaivasi niin lukkiutunut selkä kuin angiina. Kisakumppanina olleen isoveljen sanoin kyseessä on vain luonnollista resistanssia, johon vahvasti uskoin ja löysin itseni hieman tukkoisena mutta muuten kuntoisena lähtöviivalta. Enkä muuten ollut kipeänä enää kisan jälkeenkään. Easy way out on kyllä aina tarjolla jos sitä etsimme, mutta säännöllisesti tekee hyvää mennä myös vaikeimman kautta.

handstand
Arttu Häggman