Hermostolle hoitoa.

Hiljalleen ajankohtaisille sivuille kalenterissani on alkanut nousta opinnäytetyön aloittaminen. Tavoitteeni koulun suhteen on valmistua vuoden sisällä, joten lopputyönä oleva opinnäytetyön prosessi on hiljalleen ajankohtaista käynnistää. Vähintäänkin sen miettiminen on ollut aiheellista jo pidempään, sillä kiinnostavan ja tarpeellisen aiheen kiteyttäminen ei synny hetkessä. Juuri tällä hetkellä listan kärjessä on jonkinlainen hermostollisen aktiivisuuden tutkiminen ja etenkin sen säätelyyn vaikuttaminen kehollisesti. Näkymä olisi hyvä pitää fysioterapian puolella, mutta onnekseni kyseistä alaakaan ei ole liian rajusti leikattu omaan osioonsa.

Tietoni hermoston aktiivisuudesta, sen eri tasoista ja siihen soveltuvista vaikutusmenetelmistä ovat rajalliset. Opinnäytetyön tarkoituksena oman oppimisen näyttämisen lisäksi on yhtä lailla kehittää omaa ymmärrystä juuri siitä aihealueesta, josta työ kirjoitetaan. Olen kiinnostunut selvittämään hermostollista aktiivisuutta muun muassa stressin tilojen, levon ja liikunnan välisissä yhteyksissä. Tällä hetkellä takaraivosta kumpuavat ideat kohdistuvat hyvin paljon omatoimisiin harjoitteisiin ja aktiviteetteihin, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat hermoston aktiivisuustilaan. Karkeasti voidaan rajata hermosto itsessään levossa aktivoituvaan parasympaattiseen hermostoon sekä aktiivisemmassa toiminnassa aktivoituvaan sympaattiseen hermostoon. Nämä ovat kuitenkin vain fyysisesti eri alueilla keskushermostoa sijaitsevia osia, jotka näin ollen säätelevät kehon eri toimintoja. Tavoitteenani on päästä syvemmälle asiaan, ymmärtäen ja tuoden esille lisää ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka tasapainottavat, kiihdyttävät, jarruttavat tai muulla tavoin vaikuttavat hermoston toimintaan. Luonnollisesti työ tulee kohdistumaan enemmän stressitilasta aktivoituneen hermoston tasapainottamiseen kuin mihinkään muuhun osa-alueeseen, sillä työlle on varmasti eniten tarvetta juuri tässä melko yleisessä ilmiössä ja sen hallitsemisessa.

Opinnäytetyössä haastavaa on varmasti aiheen rajaaminen. Merkittäviä tekijöitä näin alkuun osaan kuitenkin osoittaa muun muassa hengityksen ja siihen vaikuttavan fysiologian sekä fyysisen aktiivisuuden suunnissa. Jos silmät ovat sielun peili, on hengityselimistö ja muun muassa sen havaittava rytmi hermoston äänitorvi. Hengitys paljastaa kiihtyvyyden ja rauhallisuuden tunteet, rasitukset ja levon. Hengityksen kautta on tämänhetkisten tietojeni mukaan myös käänteisesti mahdollista vaikuttaa hermoston aktiivisuuteen ja sitä kautta hyvin moneen asiaan jokapäiväisessä ajattelussamme.

Stressaavissa tilanteissa – esiintymisessä, pelossa, vihassa, surussa sekä niin fyysisessä kuin henkisessä rasituksessa hengitys ilmaisee paljon. Sydämen syke on aina yhteydessä hengitysfrekvenssiin eli hengitysrytmin tiheyteen, ja kiihtyneemmässä hengityksessä mukana on näin ollen myös sydämen syketaajuuden nousu. Hengitys yleensä pyrkii mukaan sydämen kanssa, sillä vain yhdessä niillä on mahdollista tarjota happea kehontoiminnoille mahdollisimman kattavasti. Hengityksen ja sitä kautta hermoston (hermostuneisuuden ym.) aktiivisuuden hallitsemisessa olen pyrkinyt kokeilemaan paljon omakohtaisten kokemuksien kautta, jotka eivät lähtökohtaisesti todista tutkimatta mitään, mutta antavat juuri tälle tutkimiselle hyviä hypoteeseja, joita voi lähteä vahvistamaan – tai kumoamaan.

Olen kokeillut paljon hengitysharjoituksia erilaisissa tilanteissa ja tavoitellen erilaisia asioita. Laajemmasta skaalasta ovat jääneet käteen ainakin fyysisemmät hengitysharjoitukset, jotka pakotetun voimakkaan, rytmikkään hengityksen kautta tuovat omakohtaisesti kokien merkittäviä vaikutuksia mm. suorituskyvyn tunteeseen, rauhallisuuteen ja ennen kaikkea välittömästi hengitysharjoituksen jälkeen rauhallisempaan hengitystaajuuteen. Harjoituksia on varmasti lukemattomasti, mutta käytäntöön on jäänyt etenkin hollantilaisen Wim Hofin metodi, joka on perustuu noin 30-40 hengityksen sarjoihin siten, että hengitys painottuu hapen ”lataamiseen” päästäen vain rajoitetun määrän ilmaan ulos hengitysten välissä. Kokeilematta tekniikkaa on turhaa arvioida, arvostella tai vetää muitakaan johtopäätöksiä sen tehokkuudesta, sillä vain muutaman minuutin harjoitus kertoo luultavasti itselle paljon enemmän. Tällaisen hengitysharjoittelun voi käsittää myös fyysisenä harjoitteluna, sillä se vahvistaa muun muassa palleaa sekä kaulan alueella olevia apuhengityslihaksia tehden hengityksestä tehokkaampaa. Tällainen harjoitus esimerkiksi ennen treeniä, vaikkapa väsyneen olotilan pikaiseksi taltuttamiseksi on omakohtaisesti erityisen tehokkaaksi havaitsemani menetelmä.

Fyysisesti rasittavien harjoitteiden lisäksi hengityksen harjoittaminen rauhallisilla tekniikoilla on vaikutuksiltaan vastaava, mutta tekniikkana hyvin erilainen. Tällöin voidaan puhua yleisesti tunnetusta meditaatiosta, jonka voi helposti mieltää vain ajatuspuolen harjoitteeksi, mutta selvää rajaa ajattelun ja kehon väliin ei todellisuudessa voidakaan vetää. Hyvin karkeilta pääpiirteiltään tällainen harjoittelu käyttää hengitystä ”ankkuroivana” työkaluna, ja tavallaan yhdistää juuri edellä mainitun psykologisen puolen kehollisten toimintojen kanssa. Kuten jo aiemmin mainitsin, hengitys on myös käänteinen työkalu, ja tahdonalaisesti rauhoitetulla hengityksellä on mahdollista vaikuttaa myös niihin tekijöihin, jotka alkujaan fyysisesti ilmenevinä vaikuttavat hengityksen kiihtymiseen stressitason noustessa. Fake it until you make it. Kuten kehon asennotkin (kumartunut, sulkeutunut – leveä, avoin) vaikuttavat tuntemuksiimme ”syöttäen” juuri niiden mukaista informaatiota kokemukseemme, myös hengitystä säätelemällä säätelemme samalla itse keskusyksikköä. Niin kauan kuin virta on meissä kytkettynä, on koko kehomme myös aktiivisena. Näin ollen hengitystä hallitsemalla vaikutamme juuri siihen osaan, jota meidän on kaikkein helpoin kehon ja mielen välissä hallita. Hengitys on autonominen, ei automaattinen toimenpide, joka tarkoittaa sitä, että se toimii joko tahdonalaisesti tai huomaamattamme. Tahdonalaisesti vain ja ainoastaan hengityksen tasaisuuteen vaikuttamalla ja siihen keskittymällä voimme olla keskittymättä mihinkään muuhun ja rauhoittaa ylimääräisiä käynnissä olevia prosesseja. Stressiä.

Hengityksen hallitsemisen kautta toimintatapoja on ollut mahdollista siirtää myös moniin muihin tilanteisiin ja aktiviteetteihin. Hermosto saattaa lähteä kierroksille esimerkiksi koetilanteissa, kilpailuissa ja muissa vaativissa suorituksissa. Jo kohtalainen ymmärrys vaikuttamismahdollisuuksista avaa paljon uusia ovia, ja esimerkiksi kamppailulajien tilanteissa rauhallisena pysymiseen ja keskittymiseen on muodostunut hyvin vankka pohja, joka pitää koko palettia kasassa. Vain joitakin vuosia takaperin kelattuna on helppo palauttaa mieleen paljon tilanteita kamppailulajeissa niin kilpailuissa kuin harjoittelussakin, jossa hengityksen ja keskittymisen hallitsemattomuus on johtanut huonoihin suorituksiin. Yhtä lailla esimerkiksi esiintymiskokemukset, tunnetilojen hallinta ja ajattelun selkeys ongelmatilanteissa ovat tasaisesti kehittyneet samojen perustekijöiden pohjalta, joten uskallan jo alkuun väittää potentiaalisia mahdollisuuksia lukuisilla elämän osa-alueilla.

Mitä opinnäytetyön prosessiin tulee, ovat nämä ajatukset vasta hyvin alkuvaiheissa. Ne antavat kuitenkin mielenkiintoista suuntaa siihen, mitä kohti työn parissa saatan tulevien kuukausien aikana edetä. Aiheen kiteytymisestä kirjoitan varmasti lisää, sillä uusia ajatuksia varmasti herää tutkimustyön ja havaintojen myötä. Näen kuitenkin aiheelle paljon potentiaalia, sillä stressinhallinta, rentoutuminen, arkisissa tai haastavissa asioissa pärjääminen ja suorituskyky ovat kaikki hyvin näkyvästi esillä maailmassa, jossa tällä hetkellä elämme. Internetin informaation tulvassa hyvien, toimivien ja oikeiden asioiden löytäminen saattaa olla myös haastavaa, ja pyrinkin pitämään tavoitteena laadukkaan informaation keräämiseen aiheeseen, jolle koen olevan paljon tarvetta.