Hankoon ja takaisin.

Kotona oleminen on tuntunut hyvältä pienen retkeilyn jälkeen. Ei metsässä yöpymisessäkään ole kuitenkaan ollut mitään vikaa, ja tuntuu tekevän melko hyvää ”palata juurilleen” ja yksinkertaistaa elämää tällä tavalla. Ainakin ajatuksille tämä antaa enemmän tilaa ja aikaa, joka nykyaikaisessa elämässä jo itsessään on jonkinlainen saavutus.

Vuoden varusmiespalveluksen taustalla en myöskään ollut varsinaisesti ensimmäistä kertaa ulkona. Myös retkikeittimien Rolls-Royce Trangia on tullut tutuksi jo armeijan ajoilta, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän samaisen laitteen sain käyttööni myös tälle reissulle, niin ikään Trangian mustan vyön suorittaneelta veljeltäni. Ikea ja Trangia eivät tule sattumalta samasta maasta, sillä samanlaisesta palapelin pelaamisesta on kuitenkin loppujen lopuksi kyse. Hyvässä kuin pahassa voidaan siis karkeasti jaotella näin: Yhden kattilan koossa saat useamman, sekä myös paistinpannun, vesikannun ja itse lieden. Tämä on siis ehdottomasti hyvää. Varjopuolina on tietysti se, että maastossa mukana ei ole varsinaisesti mikään neljäpaikkainen induktioliesi, joten on päätettävä melko tarkasti, mitä milloinkin tekee. Veden keittäminen ”kynttilän päällä” ei täysin vastaa sitä, mitä aamuisin kotona pitää itsestäänselvyytenä. Tämän lisäksi, jos olet pakannut sytkärin jo valmiiksi makuupussin pohjalle, kuten ennen viikonloppua tein, jää kahvit juomatta kokonaisuudessaan.

IMG_20190528_161109-01.jpg

Joka päivä ei tule yövyttyä ulkona, ja armeijan jälkeen olen tehnyt näin muistaakseni vain kerran. Aika kultaa muistot, eikä muutenkaan vapaaehtoinen retkeily ole verrattavissa hälytyshuutoon ja/tai rynnäkkökivääriin heräämiseen 05:25 aamulla. Talvella. Hanko tarjosi ominaisen sijaintinsa avulla tuulta tai muuten vain viileää ilmaa mereltä molemmin puolin, mutta tämähän ei yrittäjää lannista. Säätä ei voi muuttaa mutta varustusta voi vaihtaa, joten selviytyminen ei ollut kovinkaan hiuskarvan varassa tälläkään extreme-tason maastoseikkailulla. Itsensä karaiseminen niin kylmään kuin muutenkin astetta vähemmän mukaviin olosuhteisiin on ihan tervettä (ja monesti myös terveyttä edistävää). Talven säännöllinen avantouinti antoi melko hyvät valmiudet uida myös raikkaassa Itämeressä, joka oli oman arvioni mukaan jotain viiden ja kymmenen asteen väliltä.

IMG_20190527_184925-01.jpeg

Tänään suuntaan takaisin Suomen etelään, ja jos sivistyneihin shamaaneihin on uskomista, tulevat säät suosimaan oloani hieman edellistä viikkoa paremmin. En toki valita sitäkään, jos kilometrien mittaisilla hiekkarannoilla on yhä autiosaarelle haaksirikkoutumisen tuntua ilmassa. Kesä ei varmasti tule Hankoon yksin, ja seuraavan kolmen viikon aikana joudun todennäköisesti jakamaan ympäristöä jatkuvasti enemmän. Tila kuitenkin riittänee, ja luultavasti juhannusta edeltäen lähden juuri pahimman aallon alta pois.

Mitä itse työharjoittelusta sitten jäi käteen? Olen neljä viikkoa vuodeosastolla, joka tarkoittaa monesti hyvin erilaista rakennetta asiakaskunnassa. Vuodeosastolla kirjaimellisesti vuode tulee tutuksi, ja monella kuntoutuminen lähteekin seisomisen ja kävelyn harjoittelemisesta. Tilanteet ovat aina yksilöllisiä, ja senkin vuoksi on hyvin mielenkiintoista olla jokaisessa prosessissa mukana. Ensimmäinen viikko toki menee etenkin tutustuessa, mutta pääsen asteittain jatkuvasti omatoimisemmin toteuttamaan omaa tekemistä. Etenkin tällaisessa ympäristössä soveltamisen merkitys korostuu, sillä kaikkeen ei yksinkertaisesti ole selkeitä parhaita toimintatapoja. Työharjoittelun näkökulmasta tilanne on hyvä, sillä en ole olettanutkaan ammattini tulevaisuudessa olevan kaavamaista listan suorittamista. Seuraavaksi on kuitenkin aika pakata elämä reppuun ja lähteä illan myötä tien päälle. Harjoittelun edetessä myös ajatukset kasvavat, joten palaan niiden merkeissä tänne hyvinkin pian.

Arttu HäggmanComment