Pyörivä pyörä pysyy liikkeessä.

Kävin kuluneena viikonloppuna ensimmäisissä kilpailuissa brasilialaisessa jujutsussa, ilman gi’tä eli perinteistä pukua käytävissä SM-kilpailuissa. Ottelutaustani on aiemmin vain thainyrkkeilyssä, ja tavallisempaa kyseisessä lajissa on käydä vain yksi ottelu yhdellä kertaa, paitsi nimenomaan mestaruuskilpailuissa. Suomen mestaruudesta kamppaillaan vyöarvojen mukaisesti, mutta harjoittelutausta erilaisten kamppailulajien ja muiden tukevien lajien kanssa vaihtelee suuresti. Olen usein miettinyt, kuinka suuri apu thainyrkkeilytaustasta on ollut opetellessani hiljalleen vielä läheisempään kontaktiin perustuvaa BJJ:tä. Ottelut alkavat pystyasennosta molemmissa, mutta karkeasti ajateltuna brasilialainen jujutsu alkaa siitä mihin thainyrkkeily päättyy – pystypainista, jossa molemmat ottelijat ovat kiinteässä kontaktissa toisiinsa. Thainyrkkeilyssä lähiottelun tavoitteena on joko jakaa polviosumia vartaloon, tai vaihtoehtoisesti kaataa vastustaja, jonka jälkeen kuitenkin jatketaan taas alkutilanteesta pystystä.

Kaiken kaikkiaan kilpailusta jäi käteen paljonkin. Mestaruuksista kisataan ottelu kerrallaan pudotuspelien tyyliin, joten olen tyytyväinen ottamistani kahdesta voitosta. Ensi kertaa silmällä pitäen valmistautumiseen kilpailupaikalla on syytä panostaa vielä enemmän. Tiedän jo kokemuksesta, että ensimmäinen hengästyminen tulisi aiheuttaa hyvissä ajoin ennen ottelun alkamista, jotta samaa shokkia hengityselimistölle ei tulisi enää ottelun käynnistyessä. Tällä kertaa olin ensimmäisen ottelun startatessa vielä hieman nukuksissa, ja päädyinkin sitä kautta kaapimaan voiton vasta pienen puolustustaistelun kautta. Muistan seuranneeni pistetilannetta näytöltä ja yhtäkkiä olikin laitettava kampoihin, ettei kilpailu päättyisi ennen alkamistaan. Voiton merkitys tässä tapauksessa oli korkeimmillaan oikeastaan siitä syystä, että pääsin jatkamaan ottelemista ja oppimaan hieman lisää kilpailutilanteista.

Toisessa ottelussa olin hieman enemmän hereillä, mutta niin oli vastustajakin. Otin pisteissä takkiin, itseasiassa en ollut tehnyt vielä yhtäkään vastustajaa vastaan, kun aikaa oli vain puolitoista minuuttia jäljellä. Etenkin tämän ottelun lopputulos vahvisti sitä, että treenit ennen kilpailua olivat menneet edes joiltakin osin perille, sillä onnistuin kääntämään tilanteen edukseni juuri monta kertaa viimeisten viikkojen aikana harjoittelemallani tavalla. Voitto tuli näin ollen kuristuksella eli vastustajan luovutuksella. Ei muuta kuin seuraavaa kohti.

Viimeiseksi jääneessä ottelussa oli paljonkin kehitettävää, mutta uskon vahvasti siihen, että kisoihin mennään etenkin oppimaan. Pullonkaulat ja heikot kohdat paljastuvat parhaiten vasta siinä vaiheessa, kun taidot laitetaan todelliseen testiin. Kolmas ottelu ei missään nimessä mennyt täysin penkin alle, mutta se paljasti kuitenkin kehitettäviä osa-alueita, etenkin ottelun alkuun kuuluvassa pystykamppailussa. Muutaman kerran pääsin lentoon, joka itsessään taisi taata vastustajan voiton, eikä vastalauseena tekemäni pisteet aivan riittäneet tasoittamaan tilannetta. Periksiantamattomuus tällaisessakin tapauksessa opettaa paljon, ja on oltava tyytyväinen myös siihen, ettei häviötäkään anna vastustajalle helpolla.

Palasin takaisin sorvin ääreen kilpailujen jälkeisenä päivänä. Vasta treeneissä tuli huomattua se, että vain vajaasta 15 minuutista koostunut aktiivinen kilpaileminen oli vienyt voimia paljon odotettua enemmän. Intensiteetti on täysin eri luokkaa, vaikka treeneissäkin harjoitellaan kovaa. Välillä väsyneempänäkin tehdyt harjoitukset ovat hyvää harjoitusta, ja opettavat juuri siihen – väsyneenä tekemiseen. En välttämättä aina suosittelisi treenejä suoraan kilpailujen jälkeen, mutta taas kerran on kuunneltava kehoa vielä enemmän kuin järkeä. Toisiin treeneihin en kuitenkaan lähde palautumatta, vaan seuraavaksi on annettava kehon tehdä omat toimenpiteensä suorituskyvyn palauttamiseksi ja kehittämiseksi entistä paremmaksi. Seuraavat kilpailut ovat jo kiikarissa, ja valmiiksi pyörivä pyörä on helpoin pitää liikkeessä.

IMG_20190202_220904-01.jpeg
Arttu HäggmanComment